Kertoisitko lyhyesti itsestäsi: kuka olet, miten lähdit itse mukaan Helsyn toimintaan?
Olen ympäristötieteiden maisteri ja minulla on pitkä kokemus ympäristöaktiivina eri järjestöissä. Tammikuusta 2025 lähtien olen toiminut Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen järjestösihteerinä. Helsingin ympäristöasiat ovat kiinnostaneet jo pitkään. Aiemmin olen ollut mukana tematiikaltaan suppeammissa hankkeissa, kuten Keskustatunnelin vastustamisessa ja Hämeentien pyöräilyolosuhteiden parantamisessa. Koen työn erityisen mielekkääksi, koska siinä voi edistää juuri Helsinkiin liittyviä ympäristökysymyksiä. Helsingin lähiluonto on minulle tärkeä.
Ilmastonmuutos ja erityisesti luontokato tulevat toiminnassamme vastaan jatkuvasti. Lajikirjo on vähentynyt. Helsyn työ keskittyy suoraan helsinkiläiseen lähiluontoon: esimerkiksi Lapinlahdessa selvitimme alueen uhanalaislajistoa ja kuntavaalien alla laadimme omat vaaliteesimme. Olemme myös ottaneet kantaa Lahdenväylän lisäkaistoihin. Lisäksi järjestämme vieraslajitalkoita, jotka ehkäisevät luontokatoa hyvin konkreettisella tavalla.
Luonnonsuojelujärjestöillä on keskeinen rooli lähiluonnon hoivassa. Kaupunki tuottaa luontotietoja ja niiden tietojen pitäisi välittyä kaupungille ja poliitikoille. On tärkeää että luontojärjestöt on vaatimassa, että luonnonsuojelutoimet tehdään. Esimerkiksi Stansvikin metsän säilyminen on luontojärjestöjen vuosien työn tulos.
Kaavoituksen ja lähiluonnon kannalta tärkeintä on vaikuttaa suoraan kaavaprosessissa. Lähetämme valtuustolle ja lautakunnille kannanottoja ongelmallisista kaavoista ja järjestämme kaavakävelyitä. Jonkin verran olemme teettäneet omia luontoselvityksiä, vaikkakin rajallisesti. Olemme osallistuneet myös mielenosoituksiin, mutta pääpaino on asiantuntijavaikuttamisessa. Lisäksi järjestämme luonnonsuojelu- ja vieraslajitalkoita, jotka tarjoavat konkreettisen tavan toimia luonnon hyväksi. Teemme myös talkoita muiden järjestöjen kanssa. Esimerkiksi Konalassa tehtiin yhdessä Virho ry:n kanssa purokunnostustalkoot.
Helsingissä lähiluontoon liittyvät konfliktit ovat olleet arkipäivää jo ennen 2010-lukua. Lähiluonnon arvoa ei aiemmin tunnistettu, mutta viime vuosina sen merkitystä on alettu korostaa aiempaa vahvemmin.
Suurin haaste kaupunkikehityksessä on, että puistoja ja luontoalueita uhrataan rakentamiselle sen sijaan, että hyödynnettäisiin jo rakennettuja tai tyhjillään olevia tontteja. Tämä näkyy erityisesti vajaakäytöllä olevilla toimisto- ja teollisuusalueilla, joiden käyttötarkoitusta ei pyritä muuttamaan. Tiivis rakentaminen ei ole ongelma, vaan se, mihin tiivistetään. Kestävän rakentamisen tulisi kohdistua olemassa oleville tonteille.
Vuoden 2016 yleiskaava sisältää runsaasti ongelmallisia kohteita. Helsy vaikutti aktiivisesti kaavan valmisteluun, ja osa ongelmallisista pikseleistä saatiin muutettua. Moni luontoarvojen säilymisen kannalta ongelmallinen alue jäi silti kaavaan.
Helsingin lähiluontoa uhkaavat erityisesti rakentaminen ja maankäyttö. Rakentaminen muuttaa ympäristöä väistämättä, eikä lajiston tarpeita usein huomioida: tontit tyhjennetään ja täytetään murskeella. Myös ympäristöongelmat, kuten öljypäästöt kaupunkipuroihin, heikentävät eliöstöä. Luontoa ei voi korvata rakentamalla muualle; metsäbiotooppien säilyminen edellyttää laajoja, yhtenäisiä alueita.
Toinen merkittävä uhka on luontotiedon puutteellinen hyödyntäminen. Selvityksistä huolimatta kaupunki tekee toisinaan päätöksiä, jotka heikentävät luontoarvoja, kuten tarpeettomia puunkaatoja tai purojen perkauksia.
Tiedon puute näkyy myös käytännön vahingoissa. Esimerkiksi vuonna 2020 Maunulanpuroon pääsi huomattava määrä öljyä, mikä vaikutti paikalliseen kalakantaan ja koko puroekosysteemiin. Myös maalämpökaivojen vesiä valutetaan joskus suoraan hulevesiviemäriin, vaikka se on rakennuslain vastaista. Se voi johtua tietämättömyydestä tai alihankintaketjujen puutteista.
Stansvik on esimerkki onnistuneesta hankkeesta: pitkäjänteinen vaikuttamistyömme johti siihen, että suuri osa alueen puuston tuhoamisesta saatiin estettyä.
Ympäristöjärjestöt ja asukkaat tulisi ottaa mukaan jo suunnittelun alkuvaiheessa. Kun kommentteja pyydetään vasta valmiisiin suunnitelmiin, vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Suunnitelmien ei pitäisi olla liian lukkoon lyötyjä, vaan olemassa oleva luontotieto tulisi huomioida ja sen tulkinnassa tarvittaessa pyytää apua.
Varhainen vuorovaikutus auttaa löytämään ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Jo yksittäisillä tonteilla voidaan säilyttää puita, minimoida maaperän kaivamista ja hyödyntää kiertotaloutta. Materiaalinkulutusta on syytä vähentää energiatehokkuuden rinnalla.
Helsinki ei tällä hetkellä valmistele uutta yleiskaavaa, mutta kun työ käynnistyy, toivomme Helsyn näkemyksen tulevan aidosti huomioiduksi. Edellisen yleiskaavan valmistelussa oli merkittäviä puutteita, ja yksittäisten pikseleiden puolustaminen oli turhauttavaa.
Luontoarvoja voidaan tukea esimerkiksi ohjaamalla hulevesiä puro- ja kosteikkorakenteisiin. Tämä parantaa sammakko- ja pienvesilajiston elinmahdollisuuksia sekä vähentää ravinteiden kulkeutumista mereen. Veden imeytyminen maaperään on myös tärkeää, sillä putkessa kulkeva vesi on ekologisesti “kuollutta”.
Suuret asfalttipinnat ja autojen pysäköintitarpeet haittaavat veden imeytymistä. Siksi tulisi suosia ratkaisuja, joissa vettä pääsee imeytymään luonnollisesti.
Pitkäjänteinen kunnostustyö tuottaa tulosta: esimerkiksi Mellunkylänpuron taimenkannat ovat parantuneet, ja Haagan- ja Maunulanpuron hoitotoimet ovat parantaneet purojen veden laatua. Kaupunkipurojen hoito vaatii kuitenkin jatkuvaa ja pitkäaikaista panostusta.
Helsyllä on parhaillaan useita aktiivisia tapauksia. Suurimpana huolena on Helsingin satamatunnelihanke, joka on mittakaavaltaan poikkeuksellisen tuhoisa, vaikka sen ei tarvitsisi olla. Meilahdessa puistoon rakennetaan suuri parkkitalo, ja Puotilanrannan päätös Lapinkylänlahden tekosaaren rakentamisesta eteni äskettäin. Lisäksi Riistavuoren kaavasta on valitettu hallinto-oikeuteen. Nämä ovat luontoarvojen kannalta huonoja hankkeita.
Valtuustokauden merkittävin kysymys on silti Östersundom. Alueella on vähän rakentamista, mutta erittäin korkeat luontoarvot, ja nykyinen kaavaluonnos aiheuttaisi laajat luontohaitat sekä loisi erillisen, liikenteellisesti vaikeasti saavutettavan satelliittialueen. Suunnitelma on monin tavoin vanhentunut.
Östersundom muistuttaa myös siitä, että useat luontoselvitykset on tehty jo 2000-luvun lopussa tai 2010-luvun alussa. Kun aikaa on kulunut lähes kaksi vuosikymmentä, yksittäisten asemakaavojen yhteydessä tarvittaisiin jo uusia, ajantasaisia luontoselvityksiä.
Helsyn toimintaan voi tulla mukaan esimerkiksi kaava- tai metsäryhmään. Erityistä asiantuntemusta ei tarvita, ja mukaan voi tulla omien taitojen ja aikataulun mukaan. Viestintätaidoista on erityistä hyötyä.