VOKAL
PROJECT
CONTENTS
BOOK

RUOHONJUURIKAUPUNKI

Toimittaneet: Ella Kaira & Matti Jänkälä Elokuussa 2025 Mellunmäessä levisi huhu. Metroaseman lähellä rakennustyömaalla oli tapahtunut putkivuoto, ja jätevedet olivat valuneet aluetta halkovaan Mellunkylänpuroon.  Virran mukana kulkeneet haitta-aineet olivat tuhonneet puron taimenyhteisön kuluvan vuoden poikueet.

Tieto tuhosta paljastui Virtavesien hoitoyhdistyksen Virho ry:n jokavuotisissa kunnostustalkoissa, joiden vetäjä Jouni Simola kuvaili huoltaan rakentamisen vaikutuksista paikallisluontoon. Vahinkoja oli tapahtunut aikaisemminkin: kesällä 2009 suurin osa puron vasta elvytetystä taimenkannasta kuoli virtaukseen joutuneen päästön seurauksena;  vuonna 2000 alkaneista, Virhon vetämistä taimenten kotiutumistyötalkosita lähtien, vuosien varrella runsaat hiekka- ja muu kiintoainepäästöt uusien asuinalueiden maanrakennustöistä ovat tukkineet taimenten kutupesiä soraikoissa ja tukahduttaneet hedelmöityneen mädin ja näin estäneet taimenkannan nopeampaa kasvamista. Virtoja saastuttaneet päästöt voivat olla seurausta ympäristöonnettomuuksista tai jopa ympäristörikoksista, joiden tekijä ei ole toistaiseksi tiedossa.





Mellunkylänpuroa uhkaa lähivuosina paikallisten asukkaiden mukaan toisenlainen ympäristörikos. Kaupunki aikoo kaavoittaa uutta asuinrakentamista Bredbackan alueelle puron vartta varjostaneeseen metsään: Länsimäentien eteläpuolella Ojapuiston lehtometsäalueelle ja Länsimäentien pohjoispuolella runsasravinteiseen tuoreeseen lehtometsikköön. Puron uoma, jota Virhon kaltaiset toimijat ovat vuosien ajan ylläpitäneet ja kunnostaneet, aiotaan siirtää uudisrakentamisen tieltä. “Meidän pitäisi saada elokapinalaiset tänne puihin kiipeämään,” kuvailee eräs Virhon talkoisiin osallistunut mellunmäkeläinen huolestuneena Bredbackan metsän ja puron kohtalosta.

Lähiluonto kietoutuu Helsingissä tiiviisti kaupunkikehityksen kiistoihin. Uutisotsikot Mellunmäestä ja muilta uudistusalueilta toistuivat samanlaisina: “luonnontilaista metsää kaadetaan kerrostalojen tielt䔹, “Metsään Helsingissä asuntoja 2 400 asukkaalle”² tai “Helsingin pikaraitiotiesuunnitelma uhkaa jyrätä lähimetsän Etelä-Haagassa“³. Siinä missä perinteisessä 1800-luvulta asti Euroopassa ja Yhdysvalloissa kehittyneessä kaupunkilaisaktivismissa keskityttiin oikeudenmukaiseen kaupunkikehitykseen esimerkiksi kohtuuhintaisen asumisen osalta, nykypäivän suomalaisten kaupunkien kansanliikkeet järjestäytyvät puolustamaan juuri lähimetsiä. Lähiluonnon puolustamisesta on viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyt keskeinen osa suomalaista ympäristöliikettä. Lähiluontoon kiteytyy ruohonjuuritason ja institutionaalisten toimijoiden välinen kamppailu paikallisen ympäristön hallinnasta kaupungeissa.

Näistä havainnoista sai alkunsa Ruohonjuurikaupunki – taide- ja tutkimushanke, jossa selvitimme paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia muuttuvaan ilmastoon varautumisessa. Ilmastonmuutos pakottaa kaupungit mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin, kuten merenpinnan nousuun ja lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin. Ilmastonmuutos esitetään usein teknokraattisena kysymyksenä, joka ratkaistaan instutionaalisella tasolla. Sen vaikutukset osuvat kuitenkin ensikädessä paikallisyhteisöihin, ja heillä tulisi olla keskeinen rooli muuttuvaan ilmastoon sopeutumisessa.

Hankkeen tarinankerronnallinen punainen lanka löytyi Itä-Helsingin Mellunmäestä, missä risteävät kiinteistökehittäminen, kaupunkilaisaktivismi sekä lähiluonnon yhteisöllinen hallinnointi. Mellunmäki, joka yksi Helsingin viidestä kaupunkiuudistusaluesta on suurten mullistusten edessä: reilun 9000 asukkaan kaupunginosaan suunnitellaan nyt kerrostalokortteleita noin 2500 uudelle asukkaalle. Uutta rakentamista toteutetaan olemassa tiivistämällä olemassa olevaa rakennettua ympäristöä mm. Mellunmäen metroasemalla sekä purkavalla uudisrakentamisella muun muassa Pallaksentie 1:n ja Ounasvaarantie 2:n taloyhtiöissä. Osa uudesta rakentamisesta sijoittuu myös nykyiseen lähiluontoon, mikä on synnyttänyt asukkaiden keskuudessa suurta vastustusta. Nykyisen luontoarvoiltaan korkeaksi luokitellun metsäisen virkistysalueen paikalle on kaavoitettu kokonainen uusi kaupunginosa: Bredbacka.



Bredbackan asuinalueen rakentamisen tieltä suunnitellaan siirrettäväksi alueen halki kulkeva purouoma. Mellunkylänpuron latvat ulottuvat Vantaan puolelle Slåttmossenin suoalueelle, ja sen haarat saavat alkunsa metsäkaivosta, Fazerilan alueelta sekä moottoritien reunasta. Puro virtaa Rajakylän, Vesalan ja Mellunkylän halki ja laskee Vartiokylänlahteen. Uoman siirtosuunnitelma on herättänyt paikallisissa huolta sekä alueen luontoarvoista että virkistyskäytöstä.

Mellunkylänpuroon kietoutuu paikallista historiaa, tutkimusta ja talkootyötä, mutta myös pitkä perinne virtaveden hyödyntämisestä: puroa on padottu juomavedeksi ja pyykinpesuun, ja vielä 1970-luvulla siihen johdettiin jätevesiä. Puron kautta tutkimuskysymyksemme ilmastonmuutoksesta ja paikallisesta toiminnasta tarkentuivat. Virtaava vesi paljasti kehityskulkuja, jotka ovat samalla paikallisia ja globaalisti merkityksellisiä.


Ilmastokriisi on tehnyt vesikysymyksestä yhä politisoituneemman ja haavoittuvamman. YK:n vesijärjestön mukaan ilmastonmuutos on ennen kaikkea vesikriisi, joka ilmenee tulvina, merenpinnan nousuna, sulavina jäätiköinä, metsäpaloina ja pitkittyvinä kuivuusjaksoina.⁴ Mellunmäessä havaitsimme, miten vesi teki ihmisen vaikutukset näkyviksi: seuraamalla virtausta paljastuivat rakentamisen päästöt, maalämpökaivojen jätevesien aiheuttamat vauriot, taimenten kuolemat, paikallisten aktivistien hoitotyö sekä institutionaalinen suhtautuminen jokeen abstraktina elementtinä, jota voidaan siirrellä paikasta toiseen. Virtaavaa vettä tutkimalla konkretisoitui James C. Scottin ajatus joista erityisen paljastavana mittarina ihmisen vaikutukselle monimutkaisiin luonnonjärjestelmiin – ja siten antroposeenille⁵. 


PAIKALLISYHTEISÖT JA ILMASTONMUUTOS

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset voimistuvat jatkuvasti niin Suomessa kuin maailmalla. Talvet ovat entistä vähälumisempia, kesät kuivempia ja kuumempia. Pääkaupunkiseudulla erityisesti ympärivuotiset kaatosateet aiheuttavat lisääntyvästi tulvintaa. Tutut lajit ovat kadonneet ympäriltä ja monipuolinen lintujen laulu on hiljentynyt edustaen yhä harvenevaa lajikirjoa. Ilmastonmuutoksen ratkaisevalla vuosikymmenellä paikallisten huoli lähiluonnon heikkenemisestä kasvaa, kun ympärillä tapahtuva kaupunkikehitys myllää alueet uusiksi ja tutut virkistysalueet katoavat. Lähiluonnon merkitys korostuu etenkin esikaupunkialueilla, joihin on muutettu sekä edullisemman asumisen vuoksi mutta myös luonnonläheisyyden houkuttelemana.

Paikallisyhteisöt muodostavat tärkeän sosiaalisen turvaverkon ja ovat osoittaneet kykynsä toimia silloin, kun kaupunkiympäristön laatu heikkenee. Kun hurrikaani Sandy iski New Yorkiin lokakuussa 2012 ja aiheutti laajoja tuhoja, ruohonjuuritason Occupy Sandy -liike järjestäytyi nopeasti ja toimitti apua tehokkaammin kuin monet liittovaltion ja muut institutionaaliset toimijat.
Sandyn jälkeen Barack Obaman hallinnon käynnistämä Rebuild by Design -arkkitehtuurikilpailu herätti kritiikkiä ehdotustensa hitaudesta, teknokraattisuudesta ja kalleudesta. Vastinpariksi on esitetty Occupy Sandyn kaltaista kollektiivista toimintaa, jossa panostetaan suurten rakennushankkeiden sijaan paikallisyhteisöjen omaan resilienssiin. Kaupunkilaisilla tulisi olla keskeinen rooli osana ilmastonmuutokseen sopeutuvaa kaupunkikehitystä, sillä muuttuvan ilmaston aiheuttamat suorat ja epäsuorat vaikutukset osuvat juurikin kaupunkilaisiin ja heidän yhteisöihinsä.

Asukasliikkeiden toimintaa ei ole Suomessa perinteisesti yhdistetty ympäristönsuojeluun, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yleistynyt liikehdintä lähiluonnon puolesta voidaan nähdä ilmastoresilienssiä edistävänä toimintana. Esimerkiksi Jaana Kannisen ja Sanni Sepon teos Huuto kaupunkiluonnon puolesta⁶ valottaa paikallisyhteisöjen kamppailua puolustaa lähimetsiään. Sosioekologisessa siirtymässä sosiaalisten läheisyyksien rakentaminen muodostuu yhä tärkeämmäksi.


MELLLUNKYLÄNPURON VAALIJAT

Nykyään kaupunkilaisliikehdintä on monimuotoista ja tarttuu ongelmiin eri tasoilla: naapurustohankkeista koko kaupunkia koskeviin kysymyksiin, kuten kestävään liikenteeseen, vesihuoltoon, ilmanlaatuun ja elinkelpoisuuteen. Liikkeet ovat yhä järjestäytyneempiä, jakavat tietoa, kehittävät taktiikoita ja muodostavat liittoutumia yliopistojen, kansalaisjärjestöjen ja aluesuunnittelun ammattilaisten kanssa, mikä hämärtää perinteisen kansalaisen ja asiantuntijan välistä rajaa. Lyhyesti sanottuna kansalaiset vaativat oikeutta muokata ympäristöään, mikä on toisenlainen lähestymistapa verrattuna instituutiotason foorumeihin.

Monipuolisen verkostoitumisen ohella kaupunkien paikallisyhteisöt voidaan nähdä lähiympäristönsä vaalijoina (englanninkielisessä akateemisessa kirjallisuudessa steward), jotka pitävät huolta kaupunkiympäristöstä ja ensikädessä reagoivat muuttuvaan ilmastoon⁷. Kaupungin naapurusto tarjoaa mittakaavan, jossa yhteisöjen koko on sopiva jouhevaan järjestäytymiseen ja yhteistyöhön. Emily Talen kirjoittaa(8) naapurustotason hallinnoimisen olevan tärkeässä roolissa ympäristönsuojelussa, sillä kokonsa puolesta se tarjoaa perustan kestävän kehityksen toimintamalleille, kuten veden säästämiselle, pohjaveden kerryttämiselle, kierrättämiselle, energian säästämiselle ja ruoan tuotannolle.

Paikallistason verkottuminen näkyy myös Mellunmäessä, jossa Mellunmäki-liike on ollut aktiivisesti mukana vaatimassa vaikuttaa kaupunkiuudistuksen mukanaan tuomien suunnitelmien kehittämisessä. Bredbackan ekologisesti arvokkaat lehtometsät tuhoavaa kaavoitusta vastustamassa ollut eläkeläisnainen kiteyttää paikallisten huolen: ”Kyseessä on ympäristörikos.”

Osa Mellunmäen aktiiveista on ollut mukana Virho ry:n järjestämissä kunnostustalkoissa Mellunkylänpurolla. Vuodesta 2000 lähtien, Helsingin kaupungin tukemana, Virho on kunnostanut talkootöin ihmisen vahvasti muokkaaamaa Mellunkylänpuroa mahdollistaen aiemmin kadonneen taimenkannan paluun. Kuten monet maailman virtavedet, Mellunkylänpuro on ohjattu uudelleen mikä on vahingoittanut paikallisia ekosysteemejä.



Uudet rakennussuunnitelmat uhkaavat kuitenkin purouomaa, mikä tuo esiin ristiriidan ilmastonmuutoksen ja luontokadon hätätilan kanssa. Mellunkylänpuro on lisäksi laajasti putkitettu; perinteisesti putkitus on nähty tulvasuojeluna, mutta viime aikoina on huomattu sen vaikutus pohjavesiin ja alajuoksujen tulviin. Kaupunkien hulevesistrategiat pyrkivät nykyään imeyttämään ja viivyttämään vettä syntypaikoilla, mutta ennen putkiverkoston uusimista olisi tärkeää huomioida pehmeän infrastruktuurin mahdollisuudet ja paikallisyhteisöjen resurssit.

Puroja ei tulisi käsitellä irrallisina viivoina kartalla, vaan osana riippuvaista ekosysteemiä, johon kuuluvat ihmiset, muut lajit, järvet, lähteet, suot ja sulavat jäätiköt. Mellunkylänpuro vaihtelee vuodenajan, jään ja vedenkorkeuden mukaan, muokaten maata ja ympäristöään jatkuvasti. Paikalliset tuntevat puron toiminnan, taimenkannat ja putkivuodot, sekä osaavat havainnoida sääilmiöiden vaikutuksia ympäristöön.
Vahvistamalla vuorovaikutusta muiden kanssa ja tunnetta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta mahdollistamme epäsuoraa kaupunkilaisaktivismia. Se edistää toimijuutta, jota tarvitaan kaupunkikehityksessä tarvittavien muutosten aikaansaamiseen. Hamilton, Zettel ja Neimanis korostavat weathering-käsitettä, jossa infrastruktuuri huomioi kehojen erilaisuuden ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tavoitteena on kollektiivinen, feministinen ja paikallisyhteisöihin juurtuva infrastruktuuri, joka tunnistaa haavoittuvuuden ja vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.(9)

Naapurustojen yhteisöllisyys on keskeistä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja kestävän resilienssin rakentamisessa. Mellunkylänpuro on esimerkki kohteesta, jossa paikallisyhteisöt ottavat haltuun ja muovaavat omaa lähiympäristöään ankkuroiden identiteettinsä paikkaan. Naapurustojen yhteisöllisyys on avain resilienssin luomiseksi muuttuvassa ilmastossa. Fyysinen työ ja paikallinen tieto tulisi tunnistaa pehmeänä infrastruktuurina teknokraattisten ratkaisujen rinnalla. Näissä verkostoissa piilee keskeinen kapasiteetti yhteiskunnan järjestäytymiselle ja ilmastokriisiin vastaamiselle.


TUTKIMUSTULOKSET

Keskeistä hankkeessa tehdyille haastatteluille oli toive paremmasta vuorovaikutuksesta kaupunkikehityksen toteutustapaan, jossa valmiita – tai valmiin näköisiä – suunnitelmia esitellään siinä vaiheessa, kun suunnittelun keskeiset kehityslinjat on jo tehty. Kaupunkilaisten ottaminen mukaan kaupunkikehitykseen voi tapahtua monella eri tavalla. Näitä ovat:

1. Asukasyhdistysten ja järjestöjen huomioiminen suunnitteluprosessin jokaisessa vaiheessa, alun valmisteluvaihe mukaan lukien
2. Olemassa olevan paikallistiedon hyödyntäminen ja oikeanlainen tulkitseminen (asukkaiden tieto, pitkäaikaisten toimijoiden tieto, kuten Stara)
3. Kaupunkilaisaktivistien väliaikaistiloja koskevien toimien huomioiminen suunnitteluvaiheessa (esim. Virhon kunnostustyöt, Villin vyöhykkeen luonnon monimuotoisuutta tukeva työ)

Ruohonjuurikaupunki kerää yhteen hankkeen aikaiset tutkimustulokset paikallisten yhteisöjen mahdollisuuksista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Osana tutkimusta haastattelimme viittä suomalaista toimijaa, jotka hoitavat lähiympäristöään muuttuvassa ilmastossa. Hoivan muodot vaihtelevat vieraslajien poistotalkoista kaavoitukseen vaikuttamiseen ja paikallistiedon keräämiseen.
Verkostoiduimme myös paikallisiin yhteisöihin Mellunmäessä. Osallistuimme paikallisten asukkaiden muodostaman Mellunmäki-liikkeen kokouksiin ja tapaamisiin kaupungin edustajien kanssa. Mellunmäki-liikkeen jäsenet tarjosivat myös tutkimuksemme taustaksi arvokasta paikallistietoa. Vuoden 2025 elokuussa osallistuimme Virho ry:n järjestämiin talkoisiin Mellunkylänpurolla ja pääsimme omakohtaisesti osallistumaan puron hoitoon.

Haastattelujen lisäksi keräsimme paikallista tietoa paikallisista sääolosuhteista Mellunmäen metroasemalla järjestetyssä työpajassa. Työpajassa asukkaat jakoivat kokemuksiaan naapurustossa tapahtuvista sään ääri-ilmiöistä suuren pelilaudan ääressä. Työpaja järjestettiin osana Mellunmäen naapurusto päivää yhteistyössä Mellunmäki-liikkeen, Kalliolan Setlementin sekä ME-talon kanssa.

Hankkeen loppujulkaisu kertoo kaupungeissa tapahtuvasta ympäristöliikehdinnästä Mellunkylänpuron tarinan kautta. Puro on vain yksi esimerkki siitä, miten paikalliset yhteisöt voivat hallinnoida ympäristöään ja varautua lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja ympäristökriiseihin. Ilmastonmuutoksen edetessä teknokraattisten ja institutionaalisten toimenpiteiden ohella on tunnistettava ruohonjuuritasolta kumpuavat mahdollisuudet. Kalliin infrastruktuurin sijaan kaupunkien tulisikin ehkä sijoittaa resilientteihin yhteisöihin. Ruohonjuurikaupungin tavoitteena on uudelleen asemoida yhteiskunnallista keskustelua ilmastonmuutoksen ratkaisevalla vuosikymmenellä.
VIITTEET

1. Pietiläinen, J. (2023). Asukkaat järkyttyivät: Helsinki tuhoaa ikiaikaisen kallion ja virkistysmetsän Vantaan rajan tuntumassa – "Tämä on peruuttamatonta". Vantaan Sanomat 19.10.2023. Saatavissa: https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/6288520 Viitattu 15.11.2025.
2. Salomaa, M. (2024). Katso uudet kuvat: Metsään Helsingissä asuntoja 2 400 asukkaalle. Helsingin Sanomat 9.10.2024. Saatavissa: https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010749157.html Viitattu 15.11.2025
3. Bäckgren, N. (2021). Helsingin pikaraitiotiesuunnitelma uhkaa jyrätä lähimetsän Etelä-Haagassa – Asukkaat surevat kallioiden, metsän ja pikkulasten puolesta. Helsingin Sanomat 16.4.2021.  https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000007922128.html Viitattu 15.11.2025. 
4. UN‑Water, ‘Water and Climate Change’. Saatavissa: https://www.unwater.org/water-facts/water-and-climate-change Viitattu 15.11.2025.
5. Scott, J. C. (2025). In Praise of Floods. Yale University Press. Scott kirjoittaa: Jokien ‘kautta hyvä ajatella’. Antroposeenista ja suuresta kiihtyvyydestä kiinnostuneille joet tarjoavat silmiinpistävän esimerkin ihmisen puuttumisen seurauksista yrittäessään hallita ja kesyttää luonnollista prosessia, jonka monimutkaisuutta ja vaihtelevuutta tuskin ymmärrämme. … Roomalaisista akvedukteista Han-dynastian jokivartijoihin ja 1600-luvun lopun Euroopan kanavakuplaan – jokien hallintaan käytettiin valtavia resursseja poliittisen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Jos siis olemme kiinnostuneita ihmisen puuttumisesta monimutkaisiin luonnonjärjestelmiin niiden kääntämiseksi ihmisten ja valtioiden tarkoituksiin, jokien hallinnan esimerkki tarjoaa ihanteellisen mittarin pelkästään antroposeenille. (s. 7)
6. Kanninen, J., Seppo, S., & Ijäs, H. (2022). Huuto kaupunkiluonnon puolesta. Vastapaino. 
7. Caggiano, H., Landau, L. F., Campbell, L. K., Johnson, M. L., & Svendsen, E. S. (2022). Civic Stewardship and Urban Climate Governance: Opportunities for Transboundary Planning. Journal of Planning Education and Research, 0(0).
8. Talen, E. (2019). Neighborhood. Oxford University Press.
9. ‌Hamilton, J. M., Zettel, T., & Neimanis, A. (2021). Feminist Infrastructure for Better Weathering. Australian Feminist Studies, 36(109), 237–259.