Kertoisitko lyhyesti taustastasi: kuka olet ja miten päädyit mukaan Mellunmäki-liikkeen toimintaan?
Olen aina ollut kotiseutuylpeä ja halunnut tehdä asioita oman naapuruston hyväksi. Jo lapsena järjestin peli-iltoja ja talkoita. Äitini oli demari, ja liityin itsekin Kontulan sosiaalidemokraattiseen osastoon puoluesihteeriksi. Kun puolue päätti lakkauttaa paikallisen terveysaseman, suivaannuin ja erosin. Samalla aloin etsiä uutta tapaa toimia kotialueeni hyväksi. Mellunmäki-seurasta kysyttiin mukaan, ja päädyin ensin sihteeriksi ja lopulta puheenjohtajaksi.
Vuodesta 1965 toiminut Mellunmäki-seura oli pieni mutta poikkeuksellisen aktiivinen: jäseniä oli satakunta, vaikka alueella asui 6000 ihmistä. Kaupungin avustukset mahdollistivat laajan toiminnan. Ajan myötä jäsenistö kuitenkin vanheni, eikä nuoria saatu mukaan. Rekisteröity yhdistystoiminta ja siihen liittyvä hallinnollinen vastuu eivät houkutelleet. Verkkosivuilla näkyvä määrä oli todellista jäsenmäärää suurempi.
Olen asunut nykyisessä talossani Mellunmäessä 25 vuotta ja toiminut Mellunmäki-liikkeen puheenjohtajana jo pitkään. Haluan tehdä kotiseudun hyväksi, mutta joskus on tehtävä vaikeita rajauksia. Kaunismäentien muslimiyhteisön rukoushuone on yksi esimerkki: osa asukkaista toivoi, että seura vastustaisi sitä, mutta emme nähneet siihen perusteita. Monet erosivat päätöksen vuoksi.
Myös Bredbackan kaavoitus on herättänyt ristiriitoja – se ei välttämättä heijasta koko Mellunmäen alueen näkemyksiä.
Kaavoitus on meille tärkein teema. Seuraamme jatkuvasti, mitä alueella tapahtuu, ja osallistumme päätöksentekoon muun muassa lausuntojen kautta. Myllypuron terveysaseman tapauksessa pääsin myös mukaan asukasraatiin.
Tiedottaminen on toinen keskeinen tehtävä. Osallistuimme Korvatunturintorin kehittämiseen ja saimme neuvoteltua torille ilmoitustaulun. Sen eteen tehtiin töitä kolme vuotta. Minulla on avain tauluun, ja sinne laitetaan vain ei-kaupallista tietoa alueen asukkaille.
Järjestämme myös erilaisia tapahtumia. Uudistuneella torilla toimii nyt päiväkoti ja seurakunta, ja pyrimme tekemään heidän kanssaan yhteistapahtumia. Tärkeää on myös ikääntyneiden aktivointi – mitä kauemmas metroasemalta mennään, sitä vanhempaa väkeä alueella asuu.
Kaupunki pyytää meiltä usein näkemyksiä ja lausuntoja, ja osallistumme yhteistyöhön mahdollisuuksien mukaan. Avustusten hakeminen on kuitenkin hankalaa, koska emme ole rekisteröity yhdistys, ja hakemuksiin tarvitaan aina joku virallinen taustayhteisö.
Koen sanan farssina, valitettavasti. Uudistus tarttuu haasteisiin vain pintaraapaisulta. Kysyin kaupungin päättäjiltä, tarkoittaako uudistaminen käytännössä vain täydennysrakentamista. Vastaukseksi sain, että “tehän saitte sen Ojapuiston”. Jopa kaupungin virkamiehen mukaan alueen uudistuminen tarkoittaa yhtä puistoa.
Kaupungin viestinnässä korostetaan naapurustojen parantamista, mutta sitä ei näy arjessa. Kaupunki perustelee rakentamista palveluiden turvaamisella, mutta uusia palveluja ei ole tullut: ikäihmiset kaipaavat sisätiloja ja koulut ovat jo täynnä. On helppo sanoa, että Kontulaan tai Vuosaareen voi mennä, mutta se ei korvaa oman naapuruston palveluja.
Uusien Mellunmäentien varteen rakennettujen talojen palvelut ovat jääneet parturi-kampaamoihin. Niitä löytyy jo kolmesta paikkaa Korvatunturintorillakin. Toivomme monipuolisempia palveluja.
Jotta kaupunkiuudistus ei muuttuisi kirosanaksi tai vitsiksi, sen olisi alusta asti pitänyt lähteä asukkaiden kuulemisesta. Kun kaupunkiuudistusalueet julkistettiin, olisi voitu heti kysyä aluefoorumeissa, mitä uudistus tarkoittaa ja mitä asukkaat toivovat. Uudistettu kaupunkistrategia myös sanoo, että pitää huomioida olemassa oleva kaupunkirakenne ja sen väestö.
Ratkaisuna näkisin alueen aktiivien kokoamisen yhteen. Mukaan voisi tulla kuka tahansa alueen asukas. Yhteisiä keskusteluja ja työpajoja, joissa hahmotellaan, mitä pitäisi parantaa ja missä on kehittämisen paikkoja. Tulokset koottaisiin yhteen dokumenttiin ja vietäisiin eteenpäin. Mallia voisi myös ottaa terveysasemien kehittämisestä. Tärkeintä on suunnitella alusta asti yhdessä, vaikka kaikkia ideoita ei voidakaan toteuttaa.
Monilla suunnittelijoilla on hyvä asenne: he tulevat mukaan kävelyille ja työpajoihin. Silti toivottaisiin, että he osallistuivat myös asukkaiden omiin tapahtumiin eivätkä vain virallisiin tilaisuuksiin. Valitettavan yleistä on, etteivät kaavoittajat näy alueen tapahtumissa, vaikka vastaavat sen suunnittelusta. On turhauttavaa käyttää aikaa suunnitelmiin, jotka eivät koskaan etene toteutukseen.
Muutimme aikanaan Itäkeskuksesta Mellunmäkeen edullisempien vuokrien ja rauhallisemman ympäristön vuoksi. Bussiyhteydet toimivat ja metsät olivat lähellä – emme enää palaisi Itäkeskukseen, koska Mellunmäen luonto on meille tärkeä.
Mellunmäki on perinteisesti ollut vihreä kaupunginosa. Nyt Mellunmäentien varsi on muuttunut: talot muodostavat muurimaisen seinämän, metsää kaadetaan ja pystyyn jätetään yksi yksittäinen mänty. Viheralueita siirretään katoille maksaruohoksi, vaikka alueen vahvuus on aina ollut sen purot ja metsät. Viherkatot eivät korvaa maantasoisia, monimuotoisia viheryhteyksiä.
Emme kaipaa hiihtolatuja kotiovelta, mutta Mellunkylänpuron tilanne osoittaa, mitä tapahtuu, kun läpäisemätön pinta lisääntyy: puro hakee uomaansa, tulvariski kasvaa ja hulevesiongelmat pahenevat.
Mellunmäessä vesielementtejä on vähän, mutta ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät silti. Vuosaaressa, erityisesti Mustavuoressa, ojien ja vanhojen suopohjien alueilla kulkeminen on muuttunut: ennen tiesi, missä polut kulkevat ja millaisilla kengillä pärjää. Nyt pitää aina varautua kumppareilla.
Mellunmäessä muutokset näkyvät erityisesti kovempina ja aiempaa useampina tuulipäivinä. Kesät ovat pidempiä, kuumempia ja tukalampia kuin ennen, ja ilmassa on enemmän kosteutta. Myös mökkipaikkamme Kouvolan lähellä kertoo muutoksesta: veden liike vaikuttaa viljelyyn, ja on pitänyt pohtia, pitäisikö siirtyä täysin uusiin kasveihin, kuten maissiin ja sokerijuurikkaaseen. Vesi tuhoaa herkästi viljan ja rukiin. EU on jopa kehottanut testaamaan uusia viljelykasveja ja joutunut korvaamaan menetettyjä satoja.
Kaupunki perustelee alueen rakentamista sillä, ettei Bredbackan metsää pidetä tarpeeksi vanhana suojeluun. Silti alueen monimuotoiset viheralueet voisivat olla vahvuus: mitä lähemmäs Helsingin itärajaa mennään, sitä luonnonläheisemmät asumismahdollisuudet voisivat olla.
Suunnitelmassa Bredbackaan on tulossa noin 2000 asukasta. Kaupunki sanoo vähentäneensä kerrosalaa, mutta pientalovaltaisuus ei ratkaise ratikan tuomia vaatimuksia. Maapinta-alaa ne vievät myös yhtä paljon kuin kerrostalot. Keskustelua pitää jatkaa, jotta löydetään yhteinen näkemys alueen tulevaisuudesta.
Lisäksi turvallisuusnäkökulma on muuttunut. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut esiin infrastruktuurin haavoittuvuuden, mikä täytyy huomioida myös kaupunkikehityksessä. Voimalinjan maakaapelointi voi muuttua yllättäen kiireelliseksi toimenpiteeksi.
Seuraamme aktiivisesti kaavahankkeita: Mellunmäen metroaseman kaava tuli nähtäville marraskuussa 2025 ja Bredbackan kaava keväällä 2026. Kirjoitamme mielipidekirjoituksia ja teemme muutosesityksiä. Olemme pohtineet esimerkiksi 3D-mallia, joka näyttäisi koko Mellunkylän kehityksen Kontulan ostarilta Itäväylälle asti. Sen avulla voisi tarkastella alueen kokonaisuutta: voisiko esimerkiksi Kontulan ja Mellunmäen välisen nelikaistaisen Kontulantien varteen sijoittaa korkeampia taloja, jotka madaltuvat kohti Itäväylää?
Huolenaiheena on myös Mustavuoren metsän säilyminen. Pelkona on, että pieniinkin leikkauksiin suostuminen johtaa rakentamisen laajenemiseen. Lisäksi ratikan toteutuminen on epävarmaa, vaikka sen varrelle on kaavailtu 2000 asukasta.
Pyrimme vaikuttamaan ennen kaavojen hyväksymistä. Osallistumme tapahtumiin ja tuotamme vaihtoehtoisia näkemyksiä, kuten esityksen Mellunmäen kehittämisestä Itä-Helsingin luontotapahtumaan 13.11.2025.
Suunnittelijoiden ja poliitikkojen olisi ymmärrettävä, että lähiluonto tarkoittaa todellista, kävelyetäisyydellä olevaa luontoa – esimerkiksi Mellunmäen tapauksessa ei viereistä Sipoon metsää. Kun kaupunkistrategiassa luvataan lähiluonnon vaalimista, sen pitäisi myös näkyä päätöksissä.
Yhteistyö asukkaiden kanssa pitäisi aloittaa varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin suunnitelmat ovat pöydällä. Myös mielipiteiden painoarvoa olisi hyvä tarkastella: alueen pitkäaikaisilla asukkailla tai paikallisesti työskentelevillä on erilainen kosketuspinta ympäristöönsä kuin tuoreeltaan naapurustoon muuttaneilla.
Mellunmäki-liike pyrkii tarkastelemaan aluetta kokonaisuutena ja keskustelee jatkuvasti paikallisten kanssa. Kaupungin virkamiehet ovatkin pyytäneet meitä mukaan, ja liikkeeseen luotetaan jo lähes järjestön kaltaisena toimijana.