VOKAL
PROJECT
CONTENTS
BOOK

PUNAINEN VETURI – KADONNUTTA IDENTITEETTIÄ ETSIMÄSSÄ


Korkeiden mäntyjen alla, kallioisen rinteen varjossa seisoo punainen veturi. Lasten nauru kantautuu leikkipaikalta, jossa kuudennen polven helsinkiläiset juoksevat rakennelman ympärillä.

“Ihmiset vaativat tätä säilytettäväksi,” sanoo Marjut Klinga, helsinkiläinen jo neljännessä sukupolvessa. “Kun niin moni asia muuttui – kun niin monta rakennusta katosi – me tarvitsimme tämän veturin”, Klinga kertoo. “Se on ollut täällä alusta asti.” 

On sunnuntai-iltapäivä Itä-Helsingin Mellunmäessä, ja Klinga esittelee meille kotikulmiaan, jossa hän on asunut 25 vuotta. Klingalle muutos alkoi, kun Mellari menetettiin. Naapuuruustalo Mellari oli 600-neliöinen, kaupunkilaisten ylläpitämä yhteisötalo Mellunmäen ostoskeskuksessa, joka valmistui 1974 ja sykki elämää vuosikymmeniä; 1990- ja 2000-luvuilla lapset piirsivät pitkien pöytien ääressä, nuoret löysivät varhaisen internetin ja ikäihmiset kokoontuivat jakamaan juoruja. Arkkitehtuuritoimisto Pentti Aholan suunnittelemassa ostoskeskuksessa toimivat Mellunmäki-seura (Mellunmäki-liikettä edeltänyt, vuosina 1965-2020 toiminut, eri nimellä rekisteröity yhdistys), partiolaiset, kahvila, sosiaalipalveluja sekä kierrätyskeskus. 
Ostoskeskus purettiin vuonna 2017. Sen tilalle rakennettiin uusia koteja metroaseman läheisyyteen, mutta samalla Mellunmäestä katosi sen keskus. Asukkaiden kokoontumispaikat hajosivat pieniin kivijalkatiloihin eri puolille kaupunginosaa. Vanhan ostarin yrityksille oli vaikea löytää jatkoa. Vuodesta 1977 ostarilla toiminut Ravintola Provinssi sai tuekseen kansalaisadressin, jossa vaadittiin sille tiloja uusien kerrostalojen liiketiloista. Tilat lopulta järjestyivät, mutta uusi ympäristö ei enää tavoittanut Provinssin alkuperäistä tunnelmaa, ja ravintolan liiketoiminta päättyi pian uudistuksen jälkeen.

Samalla uuden ostarin palvelutarjonta supistui. Siinä missä vanhan ostarin keskusaula toimi sisätilana tapahtumille ja kokoontumisille, nykyisestä ostarista puuttuu Alepan tuulikaappia lukuun ottamatta julkinen sisätila. Toiveet uudesta keskuksesta onkin kohdistettu Mellunmäen metroaseman uudistetulle alueelle, jonne monet palvelut siirtyivät ostarin purkamisen myötä.







Mellarin katoaminen liittyy laajempaan murrokseen: Mellunmäki on osa Mellunkylää, joka kuuluu Malminkartanon, Kannelmäen, Malmin ja Meri-Rastilan ohella Helsingin viiteen kaupunkiuudistusalueeseen. Näitä alueita yhdistävät kaupungin tilastoissa matalammat sosioekonomiset tunnusluvut: vuokra-asumisen, työttömyyden, pienituloisuuden ja vieraskielisyyden osuus on keskimääräistä suurempi. 

Vuoteen 2035 ulottuvan uudistuksen tavoitteena on kasvattaa asuntokantaa 20 prosentilla. Noin 9 000 asukkaan Mellunmäkeen suunnitellaan asuntoja 2 500 uudelle asukkaalle, ja metroasemasta on kaavailtu Vantaan ratikan pääteasemaa. Kaupunkiuudistus on ollut keskeinen osa Helsingin strategiaa alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi, mutta jo edellisen valtuustokauden strategian nimi Kasvun paikka kertoo painotuksista. Tavoitteet kytkeytyvät vuoden 2016 yleiskaavaan, jonka mukaan Helsinki kasvaisi noin 860 000 asukkaan kaupungiksi vuoteen 2050 mennessä. 


Kaupunkiuudistukseen on ohjattu miljoonia euroja: vuoden 2024 talousarviossa kaupunkiuudistukseen kanavoitiin kaupunkiympäristötoimialan kautta lähes 16 miljoonaa euroa, ja rahoitus kasvaa vuosittain. Keskeinen tavoite on ollut kahden prosentin vuosittainen lisäys asuntokannassa, mutta se on toteutunut vain kerran, vuonna 2020.  Uudistuksen tavoitteet ja toivottu elinvoima ei ole kehittynyt toivotusti. Uudisrakentamisella pyritään kohottamaan alueiden profiilia ja neliöhintoja, mutta juuri nykyisten asuntojen matalat hinnat ja rakennusalan heikko suhdanne vaikeuttavat hankkeita. Omistusasuntojen rakentaminen ei ole rakennuttajille kannattavaa. Asuntosijoittajat myös suosivat vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, mutta niitä ei kaupunkiuudistusalueille haluta. Rakennusalan taantuman takia hankkeita on lykkääntynyt ja peruuntunut. 

Yleiskaava kuvastaa toisenlaista aikaa: maksimaalisen kasvun henkeä, jolloin elettiin 2010-luvun runsauden ja halvan rahan illuusiossa. Vuoden 2008 globaalin finanssikriisin jälkeinen edullinen rahoitus kaksinkertaisti purkamisen Suomessa vuosien 2010 ja 2020 välillä, ja nosturit täyttivät taivaanrannan. Sijoittajat vaihtoivat epävakaat osakkeet kiinteistöihin, ja Suomeen rakennettiin eniten asuntoja henkeä kohti koko Euroopassa. Lopputuloksena rakennettiin pääosin pieniä kaupunkiasuntoja, joiden asumismukavuus karsittiin minimiin.

Vuonna 2025 elämme erilaisessa maailmassa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muuttaa Euroopan rajoja, ja Suomen talous on taantumassa. Rakennusala kärsii pahiten: yritykset kaatuvat, arkkitehteja irtisanotaan ja työmaat jäävät kesken. Kriittistä infrastruktuuria koskevat turvallisuuskysymykset, jotka liittyvät erityisesti energia- ja vesiverkkoihin, ovat syrjäyttäneet kaupunkikasvun optimismin. 



2010-luvun halvan rahan huumassa asuntoja rakennettiin spekulatiivinen voitontavoittelu edellä eikä niinkään asumisen laadun kehittäminen. Muutosten myötä uusia taloja nousee kaupunkiluonnon viherkäytävien tilalle, ja hauraat ekosysteemit vaihdetaan kattosammalpuutarhoihin. Mellunmäessä rakennuksia on suunniteltu esimerkiksi Bredbackan alueelle, joka toimii Helsingin lähiluontoverkoston tärkeänä viherkäytävänä ja virkistysalueena. Uusien rakennusten kattopuutarhat lasketaan mukaan viherkerroinlaskelmiin, mikä mahdollistaa maanpinnan vihreyden korvaamisen katoille siirretyllä “vihreydellä” – vihreyttä laskennallisesti, muttei virkistyskäyttöön.
Punaisen veturin leikkipuiston vieressä sijaitsi ennen metsikkö, jonka puiden lomassa sijaitsi pieni päiväkoti. Metsikkö toi iloa naapuritalojen asukkaiden ikkunanäkymiin. Kun tontille aiottiin rakentaa, asukkaat pyysivät voisiko edes kadun varressa sijaitsevat puut säilyttää, mutta puut kuitenkin kaadettiin – ei uusien rakennusten vaan rakentamisen aikaisten työmaakonttien tieltä. Vieressä konteille olisi ollut asfaltoitu parkkikenttä, joka taas ei rakennusliikkeen mukaan mahdollistanut sujuvaa kulkua konttien ja työmaan välillä. Rakennusliike lupasi kuitenkin säästää alkuperäistä kasvillisuutta – nyt uudiskerrostalon pihalla seisoo yksinäinen mänty, joka on kuihtunut reliikki siitä, mitä menetettiin: niityistä, metsistä ja elävästä maisemasta, jotka antoi Mellunmäelle sen identiteetin.


Asukkaiden näkemyksiä on kuultu kaupunkiuudistuksessa, mutta vaikutus on jäänyt epäselväksi. Korvatunturinaukiolla, Mellunmäen sydämessä, Klinga muistaa, kuinka asukkaat istuivat arkkitehtien kanssa suunnittelemassa uutta yhteistilaa, johon asukastila Mellari voisi muuttaa. “Kerroimme, kuinka iso keittiön pitäisi olla, millaiset akustiikat tarvitaan.” Nyt katutason suuri-ikkunaisissa tiloissa, joiden tavallista laadukkaampi äänieristys olisi mahdollistanut tapahtumien järjestämisen, toimii postin jakelupiste. Vuokrasta tuli liian korkea juuri niille, jotka olivat tilojen suunnitteluun osallistuneet. Mellari päätyi pieneen ahtaaseen tilaan toisen talon kellariin. Tila oli käytännöllinen, mutta kaukana siitä, mitä luvattiin.

Ostarin purkamisen jälkeen Mellaria pyöritti Kalliolan Setlementti. Asukastila oli jo ehtinyt syksyllä 2025 muuttaa suurempiin tiloihin vanhaan päiväkotiin. Tilat vastasivat paremmin ostarin puitteita, vaikka Klinga kokeekin uuden sijainnin olevan pikemminkin Vantaan Vesalan puolella kuin Mellunmäessä. Loppuvuodesta 2025, muutama kuukausi muuton jälkeen Kalliola sai tiedon valtion STEA-rahoituksesta – Mellari ei saanut jatkorahoitusta. Samalla, kun uusia rakennuksia nousee, kaupunkilaisten kokoontumispaikat ja palvelut Mellunmäessä uhkaavat vähentyä entisestään.

“Kun kuulimme kaupunkiuudistuksesta, olimme innoissamme,” Klinga kertoo viitaten asukasverkostoon, jossa hän on pitkään toiminut. “Luulimme, että se toisi mukanaan hyviä asioita.” Alkuinnostus on vaihtunut turhautumiseen. “Absurdeja suunnitelmia tehdään kuuntelematta paikallisia. Taistelu Bredbackasta ja sen läpi virtaavasta Mellunkylänpurosta on kaiken ytimessä.” Monet Bredbackan säilyttämisen puolesta puhuvat paikalliset ovatkin liittyneet Virhon järjestämiin Mellunkylänpuron kunnostustalkoisiin tavoitteenaan tehdä jotakin konkreettista oman ympäristön puolesta.   Jatkuvuus – sekä tilallinen että hallinnollinen – on avain mielekkääseen uudistamiseen. Olemassa olevat kaupunginosat eivät ole tyhjiä tontteja, vaan eläviä muistin, suhteiden ja huolenpidon arkistoja. Näiden siteiden ylläpito vaatii paitsi pitkäjänteistä suunnittelua myös pitkäjänteistä kuuntelemista. Asukastieto, joka usein elää pitkään juurtuneissa paikallisissa toimijoissa, ei avaudu yhdellä kuulemisella. Sitä on kerättävä, uudistettava ja kannettava ajassa eteenpäin.



Jatkuvuus – sekä tilallinen että hallinnollinen – on avain mielekkääseen uudistamiseen. Olemassa olevat kaupunginosat eivät ole tyhjiä tontteja, vaan eläviä muistin, suhteiden ja huolenpidon arkistoja. Näiden siteiden ylläpito vaatii paitsi pitkäjänteistä suunnittelua myös pitkäjänteistä kuuntelemista. Asukastieto, joka usein elää pitkään juurtuneissa paikallisissa toimijoissa, ei avaudu yhdellä kuulemisella. Sitä on kerättävä, uudistettava ja kannettava ajassa eteenpäin.

Osallistaminen ei saa päättyä siihen, kun suunnitelmat valmistuvat tai rakennukset nousevat. Kaupungin tehtävä on kuroa umpeen kuiluja, ylläpitää vuoropuhelua ja korjata suuntaa tarvittaessa. Suunnitelmia oikeutetaan jo rakennetun infran varjolla, vaikka hyvään hallintotapaan kuuluisi mukautuvuus uuden tiedon valossa. Kuten Mellunmäen tarina osoittaa, maailma voi muuttua perusteellisesti muutamassa vuodessa. Siksi alueuudistusten on oltava avoimia korjausliikkeille: virheistä oppimiselle, onnistumisten tunnistamiselle ja joustavalle sopeutumiselle niiden kanssa, jotka elävät muutosten keskellä joka päivä. Vain silloin uudistaminen voi merkitä muutakin kuin korvaamista. Punainen veturi seisoo yhä Mellunmäen leikkipuistossa muistuttamassa jatkuvuuden tärkeydestä.  VIITTEET

1. Santaoja, T., Ruotsalainen, P., & Helsingin kaupunki. Kaupunkisuunnitteluvirasto. (2016). Sivistys on siistiä: Lähiöprojektin toimintakertomus 2012-2015. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.
2. Helsingin kaupunki. (2020). Kaupunkiympäristön toimiala. Mellunmäen ja Vesalan kerrostaloalueiden täydennysrakentamisen suunnitteluperiaatteet. 8.9.2020. 
3. Helsingin kaupunki. (2021). Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategia 2021-2025. Asiakirjassa ‘kasvu’ mainitaan erilaisissa yhteyksissä 43 kertaa, kuten “Nykyinen globaalitalous suosiikin kasvavia ja monipuolisia kaupunkeja. Mitä monipuolisemmat ovat elinkeinot, sitä paremmat ovat kaupungin ja kaupunkilaisten mahdollisuudet pärjätä globalisoituneessa maailmassa. Rohkeatkin investoinnit ovat taloudellisesti mahdollisia, jos voimme luottaa tulevien, aiempaa suurempien kaupunkilaissukupolvien ylläpitämään taloudelliseen toimeliaisuuteen ja sen tukemaan tulopohjaan. … Kestävä kasvu perustuu pitkäjänteiseen kaavoitukseen ja kaupunkisuunnitteluun. Tasapainoinen kaupunkikehittäminen tekee mahdolliseksi asukasmäärän ja kaupunkiviihtyvyyden kasvun, joka on edellytys myös taloudelliselle toimeliaisuudelle ja sitä kautta yhteisille investoinneille, joilla luodaan viihtyvyyttä ja kauneutta.”