VOKAL
PROJECT
CONTENTS
BOOK

VIRKAVALLAN VASTUSTAMISESTA – KUINKA PAIKALLISAKTIVISMI MUOKKAA KAUPUNKEJA Stansvikissa Helsingissä syyskuussa 2023 ryskyy. Paikallisia asukkaita ja luontoaktivisteja on kerääntynyt metsän siimekseen suojelemaan alueen vanhaa puustoa hakkuilta. Paikalle on kutsuttu poliisit, jotka ottavat mielenosoittajia kiinni ja vievät poliisilaitokselle. Mielenosoittajille annetaan sakot niskoittelusta ja virkavallan vastustamisesta. 

Kaksi vuotta myöhemmin tapaukseen on tullut yllätyskäänne: kuusi Helsingin kaupungin edustajaa saa syytteet. Kiinniotetuista yksi vei sakon oikeuteen, ja syksyllä 2025 käräjäoikeus tekee historiallisen päätöksen: aktivistit toimivat pakkotilassa yleisen edun nimissä ja saivat siten olla noudattamatta poliisin käskyä. Syyte niskoittelusta hylätään, etenkin koska aktivistit olivat etukäteen varoittaneet kaupungin virkamiehiä norosta.





Kansanliikkeillä on tärkeä rooli kaupunkien kehityksessä. Liikkeet vaativat päättäjiä kuulemaan ruohonjuuritasolta nousevia vaatimuksia, jotka muuten jäävät helposti huomiotta kaupungin päätöksentekokoneistossa. Joskus vaatimus muutoksesta on niin suurta, että se muuttaa kaupunkien politiikkaa vuosikausiksi.

Monet kaupunkien uudistukset, joista on tullut suosittuja kohteita niin kaupunkilaisten kuin kansainvälisten turistien keskuudessa, ovat saaneet alkunsa aktivistien kaupungin linjaa vastustavista toisinaan hyvinkin anatagonistisista vaatimuksista. Yksi esimerkki ovat Helsingin Hämeentielle rakennetut pyöräkaistat. Rakennusprojekti kesti useita vuosia ja vaati mittavia toimenpiteitä, kun putkia kaivettiin esiin tien alta ja vaihdettiiin uusiin. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen järjestösihteeri Anders Backström kuitenkin muistuttaa, että Hämeentien uudistus sai alkunsa mielenosoituksista ja kriittisistä pyörämarsseista, joilla uudistusta vaadittiin vuosikausia. Nykyään kaupunki ottaa mielellään kunnian uudistuksesta, vaikka aloite syntyikin kansalaisten painostuksesta.
Kun historiaa kirjoitetaan, unohtuvat helposti uudistuksiin johtaneet vaiheet ja kansalaisvaikuttaminen. Samalla uhkaavat unohtua keinot, joilla muutosta ajetaan kaupungissa. Kaupunkien kehitys on jatkuvaa kamppailua eri intressien välillä. Päätöksentekoon vaikuttavat jatkuvasti yksityisen pääoman kiinteistökehittäjät ja tahot, joilla on resursseja päättäjien ja suunnittelijoiden lobbaamiseen. Jotta päättäjät käyttäisivät poliittista pääomaansa uudistuksiin, he tarvitsevat kansalaisilta tulevan paineen uudistusten taakse. Parhaimmillaan liikkeiden osoittama suosio tai vastustus on niin vahvaa, että se muuttaa kaupunkien ja puolueiden linjaa paikallispolitiikassa vuosiksi eteenpäin.

Järjestöissä ja ruohonjuuritasolla kansalaisvaikuttamisen historia ei ole unohtunut. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaltaiset järjestöt ovat osa verkostoja, joissa eri toimijat ottavat erilaisia rooleja. Helsy toimii asiantuntijajärjestönä, kerää tietoa ja valmistelee lausuntoja erilaisista kaavauudistushankkeista. Helsy haluaa näyttäytyä luotettavana asiantuntijatahona, jota kaupunkien kannattaa kuunnella. Mielenosoitusten järjestämiseen Helsy osallistuu harvoin, puhumattakaan suoran toiminnan vaikuttamisesta, vaikka Helsyn jäsenet näihin usein osallistuvatkin muiden järjestöjen ja toimijoiden kautta. Helsyn rooli osana kansalaisvaikuttamisen verkostoa on kerätä tietoa esimerkiksi paikallisista luontoarvoista, joihin nojaten eri järjestöt sekä paikallisliikkeet voivat vaatia muutosta. Kun aika koittaa, voivat Suomen luontoliiton kaltaiset järjestöt järjestää mielenosoituksia tai kun puskutraktorit uhkaavat metsää, voivat Elokapinan aktivistit kiivetä puihin.



Verkoston toiminta vaatii kaikkia toiminnan muotoja: asiantuntijoita tuottamaan tietoa ja luotettavia lausuntoja sekä suuria mielenosoituksia ja adresseja, joihin pystytään mobilisoimaan suuria ihmismääriä ja osoittamaan joukkovoimaa. Vaaditaan myös radikaaleja ja suoraa toimintaa, joka osoittaa aiheen vakavuuden ja asettaa suurinta painetta päättäjille ja kaupunkisuunnittelijoille. Kansalaistottelemattomuudesta voidaan vielä ottaa askelia radikaalimpaan suoraan toimintaan: valtauksiin ja sabotaasiin. Radikaalin laidan rinnalla suuret mielenosoitukset vaikuttavat maltilliselta taholta, jonka kanssa viranomaiset ovat valmiita liittoutumaan. Äärilaidan paine siirtää sallittujen diskurssien rajankäyntiä – politiikan tutkimuksessa Overtonin ikkuna – myös maltillisille aktivisteille suotuisempaan suuntaan.


KANSALAISTOTTELEMATTOMUUS

Kansalaistottelemattomuudella on pitkä historia. Joskus vallitsevan järjestelmän muuttamiseksi ei voida pelata nykyisen järjestelmän säännöillä. Kansalaistottelemattomuudessa tämä kiteytyy epäoikeudenmukaiseksi tunnistettujen lakien rikkomiseen. Suomen metsäkamppailuissa tämä on ilmentynyt esimerkiksi yksityisomaisuuteen puuttumisena ja virkavallan vastustamisena. Vaikka lakia valvovat tahot olisivat todenneet hakkuut laillisina, aktivistit estävät metsänomistajaa vapaasti hyödytämästä omaisuuttaan, koska uskovat, että toiminta olevan ristiriidassa laajempien kollektiivisten oikeuksien kanssa.

Stansvikin tapaus osoittaa, että myös viranomaiset voivat rikkoa lakia, missä tapauksessa aktivistien toteuttama virkavallan vastustaminen on perusteltua. Aktivistit vastustavat peruuttamattomien tuhojen aiheuttamista, kunnes oikeusasteet voivat puuttua viranomaisten toimintaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.  Lait ovat ennen kaikkea ihmisten välisiä sopimuksia ja jatkuvassa muutoksessa. Metsän muuttuessa suojelualueeksi ei mikään metsän luonnollisissa ominaisuuksissa muutu. Ihmisten väliset sopimukset ja lait metsän osalta muuttuvat. Aktivistit ajavat näitä muutoksia ennen kuin kyseisten alueiden luontoarvot on lain puitteissa tunnistettu. Aktivistien tavoin, kaupungit, kiinteistökehittäjät – jopa ympäristörikolliset – toimivat erilaisten vaihtoehtoisten lain tulkintatapojen puitteissa. Eri tahot käyvät kamppailua siitä, kenen ajamaa potentiaalista laintulkintaa päädytään noudattamaan.

Suoran toiminnan roolia ympäristöliikkeissä on pohtinut erityisesti ruotsalainen toimittaja ja tutkija Andreas Malm. Kirjassaan How to Blow Up a Pipeline (2020) Malm esittää, että monien yhteiskunnallisia muutoksia ajaneissa suoran toiminnan ja kansalaisetottelemattomuuden liikkeissä, toiminnan väkivallattomuutta on liioiteltu. Moniin kansalaistottelemattomuuden liikkeisiin liittyi väkivallattoman vastarinnan lisäksi myös materiaalista tuhoa aiheuttanutta militanttia suoraa toimintaa. Malmin mielestä ilmastokriisin kiireellisen ja peruuttamattoman luonteen johdosta ympäristöliikkeen pitäisi ottaa käyttöönsä aggressiivisempia vaikuttamisen muotoja, jopa fossiilienergiaan liittyvän infrastruktuurin sabotaasia. Eskalaatiota kannattava näkökulma toistuu myös Malmin vuonna 2024 julkaistussa kirjassa Overshoot, jossa hän esittää fossiilisista polttoaineista irtautumisen parhaaksi mahdollisuudeksi jonkinlaisen taloudellisen kriisin laukaisemista fossiilitaloudessa.




Malm nostaa esimerkkejä mm. Saksan Ende Gelände -liikkeestä, joka pyrki pysäyttämään hiilikaivosten laajenemista leiriytymällä laajenemisalueiden metsiin sekä tunkeutumalla kaivosalueille ja estämällä työmaakoneiden toimintaa. Taktiikat ovat pienemmässä mittakaavassa verrattavissa myös suomalaisiin metsäkamppailuihin, missä puihin kiipeäminen, leiriytyminen ja työmaakoneiden estäminen ovat pitkään käytettyjä taktiikoita, kuten 1970-luvulla Koijärvellä. Siinä missä Suomen metsäkiistat uhkaavat paikallisia luontoarvoja ja virkistysmahdollisuuksia Saksassa laajenevat hiilikaivokset ahmaisevat sisäänsä kokonaisia kyliä ja peltoalueita, pakottaen paikallisia muuttamaan kodeistaan.



KILPAILEVAT INTRESSIT

Kaupunkien ja valtioiden tapaisten järjestelmien tapauksessa on ymmärrettävä, etteivät järjestelmät ideaaleistaan huolimatta edusta kansan tahtoa, vaan kaupunkilaisten ja kansalaisten keskuudessa olevia keskenään ristiriitaisia intressejä. Politiikka on jatkuvaa kamppailua näiden intressiryhmien välillä, mikä vaatii jatkuvaa kansalaistoiminnan aktiivisuutta. Järjestöt ovat tässä keskeisessä asemassa ja tarjoavat jatkuvuutta eri konfliktien ympärille muodostuvien lyhytaikaisten liikkeiden ohelle.

Suomessa lähiluontokonfliktien ympärille on rakentunut uudenlaista ympäristöliikehdintää, jossa paikallisten tarpeet yhdistyvät luontoarvojen kanssa. Risteävät intressit ovat saaneet liikkeelle ympäristöjärjestöjen ohella asukkaita, joille ympäristökysymykset liittyvät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, terveeseen asuinympäristöön, mahdollisuuteen liikkua ja urheilla ulkoilmassa sekä lähimetsien mielenterveyttä parantaviin vaikutuksiin.
Ilmastonmuutoksen edetessä lähiluontokysymykset vaikuttavat yhä konkreettisemmin ihmisten arkeen. Kaupunkimetsät ja virtaavien vesien uomat rakentavat resilienssiä sään ääri-ilmiöiden keskellä. Pienikin kaupunkimetsä voi mahdollistaa ikäihmiselle mahdollisuuden ulkoiluun kesähelteillä.

Stansvikin tapauksessa kansalaisvaikuttaminen on kriittisessä asemassa luontoarvojen suojelemiseksi. Aktivistien painostuksesta suurin osa Stansvikin yli satavuotiaseen metsään kaavoitetusta rakentamisesta on palautettu uudelleen arvioitavaksi. Samaan aikaan kaupunki on jo aloittamassa ympäröivien korttelien ja siihen liittyvän tiestön rakentamisen. Uudet tiet nakertavat metsän reunaa ja uhkaavat jäädä tarpeettomiksi mikäli uudelleen arvioitavalle alueelle ei rakenneta. Ilman Suojellaan Stansvik -liikkeen toimintaa rakentamisen estämiseksi metsän alueelta voidaan menettää luontoarvoja lopullisesti – ja kaavan mahdollisesti kaatuessa turhaan. Lähiluonnon ympärillä toimivassa ympäristöjärjestöjen ja aktivistien verkostossa käytetään monia vaikuttamisen keinoja ja eri toimijat ottavat eri rooleja. Keinoista radikaaleimmat kyseenalaistavat virkavallan tahtoa, instituutioiden päätöksiä sekä nykyistä lain tulkintaa. Aktivistit toimivat kuitenkin kansanliikkeiden mandaatilla, mikä antaa toimille legitimiteettiä, kun toimet ovat ristiriidassa nykyisen lainsäädännön kanssa. Ennen kaikkea aktivistit puolustavat elollisia olentoja, jotka eivät voi ajaa asiaansa suomalaisessa oikeusjärjestelmässä tai paikallisdemokratiassa.