Asukkaiden näkemyksiä on kuultu kaupunkiuudistuksessa, mutta vaikutus on jäänyt epäselväksi. Korvatunturinaukiolla Mellunmäen sydämessä Klinga muistaa, kuinka asukkaat istuivat arkkitehtien kanssa suunnittelemassa uutta yhteistilaa, johon asukastalo Mellari voisi muuttaa. “Kerroimme, kuinka iso keittiön pitäisi olla, millaiset akustiikat tarvitaan.” Nyt katutason suuri-ikkunaisissa tiloissa, joiden tavallista laadukkaampi äänieristys olisi mahdollistanut tapahtumien järjestämisen, toimii postin jakelupiste. Vuokrasta tuli liian korkea juuri niille, jotka olivat tilojen suunnitteluun osallistuneet. Mellari päätyi pieneen ahtaaseen tilaan toisen talon kellariin. Tila on käytännöllinen, mutta kaukana siitä, mitä luvattiin.
Ostarin purkamisen jälkeen Mellaria pyöritti Kalliolan Setlementti. Asukastalo oli jo ehtinyt syksyllä 2025 muuttaa suurempiin tiloihin vanhaan päiväkotiin. Tilat vastasivat paremmin ostarin puitteita, vaikka Klinga kokeekin, uuden sijainnin olevan pikemminkin Vesalassa kuin Mellunmäen puolella. Loppuvuodesta 2025, muutama kuukausi muuton jälkeen Kalliola sai tiedon valtion STEA-rahoituksesta – Mellari ei saanut jatkorahoitusta. Samalla, kun uusia rakennuksia nousee, kaupunkilaisten kokoontumispaikat ja palvelut Mellunmäessä uhkaavat vähentyä entisestään.
“Kun kuulimme kaupunkiuudistuksesta, olimme innoissamme,” Klinga kertoo viitaten asukasverkostoon, jossa hän on pitkään toiminut. “Luulimme, että se toisi mukanaan hyviä asioita.” Alkuinnostus on vaihtunut turhautumiseen. “Absurdeja suunnitelmia tehdään kuuntelematta paikallisia. Taistelu Bredbackasta ja sen läpi virtaavasta Mellunkylänpurosta on kaiken ytimessä.”
Jatkuvuus – sekä tilallinen että hallinnollinen – on avain mielekkääseen uudistamiseen. Olemassa olevat kaupunginosat eivät ole tyhjiä tontteja, vaan eläviä muistin, suhteiden ja huolenpidon arkistoja. Näiden siteiden ylläpito vaatii paitsi pitkäjänteistä suunnittelua myös pitkäjänteistä kuuntelemista. Asukastieto, joka usein elää pitkään juurtuneissa paikallisissa toimijoissa, ei avaudu yhdellä kuulemisella. Sitä on kerättävä, uudistettava ja kannettava ajassa eteenpäin.
Osallistaminen ei saa päättyä siihen, kun suunnitelmat valmistuvat tai rakennukset nousevat. Kaupungin tehtävä on kuroa umpeen kuiluja, ylläpitää vuoropuhelua ja korjata suuntaa tarvittaessa. Suunnitelmia oikeutetaan jo rakennetun infran varjolla, vaikka hyvään hallintotapaan kuuluisi mukautuvuus uuden tiedon valossa. Kuten Mellunmäen tarina osoittaa, maailma voi muuttua perusteellisesti muutamassa vuodessa. Siksi alueuudistusten on oltava avoimia korjausliikkeille: virheistä oppimiselle, onnistumisten tunnistamiselle ja joustavalle sopeutumiselle niiden kanssa, jotka elävät muutosten keskellä joka päivä. Vain silloin uudistaminen voi merkitä muutakin kuin korvaamista. Punainen veturi seisoo yhä Mellunmäen leikkipuistossa muistuttamassa jatkuvuuden tärkeydestä.