KANSALAISTOTTELEMATTOMUUS
Kansalaistottelemattomuudella on pitkä historia. Joskus vallitsevan järjestelmän muuttamiseksi ei voida pelata nykyisen järjestelmän säännöillä. Kansalaistottelemattomuudessa tämä kiteytyy epäoikeudenmukaiseksi tunnistettujen lakien rikkomiseen. Suomen metsäkamppailuissa tämä on ilmentynyt esimerkiksi yksityisomaisuuteen puuttumisena ja virkavallan vastustamisena. Vaikka lakia valvovat tahot olisivat todenneet hakkuut laillisina, aktivistit estävät metsänomistajaa vapaasti hyödytämästä omaisuuttaan, koska uskovat, että toiminta olevan ristiriidassa laajempien kollektiivisten oikeuksien kanssa.
Stansvikin tapaus osoittaa, että myös viranomaiset voivat rikkoa lakia, missä tapauksessa aktivistien toteuttama virkavallan vastustaminen on perusteltua. Aktivistit vastustavat peruuttamattomien tuhojen aiheuttamista, kunnes oikeusasteet voivat puuttua viranomaisten toimintaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.
Lait ovat ennen kaikkea ihmisten välisiä sopimuksia ja jatkuvassa muutoksessa. Metsän muuttuessa suojelualueeksi ei mikään metsän luonnollisissa ominaisuuksissa muutu. Ihmisten väliset sopimukset ja lait metsän osalta muuttuvat. Aktivistit ajavat näitä muutoksia ennen kuin kyseisten alueiden luontoarvot on lain puitteissa tunnistettu. Aktivistien tavoin, kaupungit, kiinteistökehittäjät – jopa ympäristörikolliset – toimivat erilaisten vaihtoehtoisten lain tulkintatapojen puitteissa. Eri tahot käyvät kamppailua siitä, kenen ajamaa potentiaalista laintulkintaa päädytään noudattamaan.
Suoran toiminnan roolia ympäristöliikkeissä on pohtinut erityisesti ruotsalainen toimittaja ja tutkija Andreas Malm. Kirjassaan How to Blow Up a Pipeline (2020) Malm esittää, että monien yhteiskunnallisia muutoksia ajaneissa suoran toiminnan ja kansalaisetottelemattomuuden liikkeissä, toiminnan väkivallattomuutta on liioiteltu. Moniin kansalaistottelemattomuuden liikkeisiin liittyi väkivallattoman vastarinnan lisäksi myös materiaalista tuhoa aiheuttanutta militanttia suoraa toimintaa. Malmin mielestä ilmastokriisin kiireellisen ja peruuttamattoman luonteen johdosta ympäristöliikkeen pitäisi ottaa käyttöönsä aggressiivisempia vaikuttamisen muotoja, jopa fossiilienergiaan liittyvän infrastruktuurin sabotaasia. Eskalaatiota kannattava näkökulma toistuu myös Malmin vuonna 2024 julkaistussa kirjassa Overshoot, jossa hän esittää fossiilisista polttoaineista irtautumisen parhaaksi mahdollisuudeksi jonkinlaisen taloudellisen kriisin laukaisemista fossiilitaloudessa.
Malm nostaa esimerkkejä mm. Saksan Ende Gelände -liikkeestä, joka pyrki pysäyttämään hiilikaivosten laajenemista leiriytymällä laajenemisalueiden metsiin sekä tunkeutumalla kaivosalueille ja estämällä työmaakoneiden toimintaa. Taktiikat ovat pienemmässä mittakaavassa verrattavissa myös suomalaisiin metsäkamppailuihin, missä puihin kiipeäminen, leiriytyminen ja työmaakoneiden estäminen ovat pitkään käytettyjä taktiikoita, kuten 1970-luvulla Koijärvellä. Siinä missä Suomen metsäkiistat uhkaavat paikallisia luontoarvoja ja virkistysmahdollisuuksia Saksassa laajenevat hiilikaivokset ahmaisevat sisäänsä kokonaisia kyliä ja peltoalueita, pakottaen paikallisia muuttamaan kodeistaan.
Verkoston toiminta vaatii kaikkia toiminnan muotoja: asiantuntijoita tuottamaan tietoa ja luotettavia lausuntoja sekä suuria mielenosoituksia ja adresseja, joihin pystytään mobilisoimaan suuria ihmismääriä ja osoittamaan joukkovoimaa. Vaaditaan myös radikaaleja ja suoraa toimintaa, joka osoittaa aiheen vakavuuden ja asettaa suurinta painetta päättäjille ja kaupunkisuunnittelijoille. Kansalaistottelemattomuudesta voidaan vielä ottaa askelia radikaalimpaan suoraan toimintaan: valtauksiin ja sabotaasiin. Radikaalin laidan rinnalla suuret mielenosoitukset vaikuttavat maltilliselta taholta, jonka kanssa viranomaiset ovat valmiita liittoutumaan. Äärilaidan paine siirtää sallittujen diskurssien rajankäyntiä – politiikan tutkimuksessa Overtonin ikkuna – myös maltillisille aktivisteille suotuisempaan suuntaan.