Miten Virhon toiminta sai alkunsa? Miten lähdit itse mukaan?
Virtavesien hoitoyhdistys perustettiin vuonna 1990, kun viisi Uudenmaan lohikalakantojen heikosta tilasta huolestunutta henkilöä kokoontui perustamiskokoukseen. Tavoitteeksi asetettiin lohikalojen elin- ja poikastuotantoalueina toimivien virtavesien suojelu ja kunnostus sekä vesiekosysteemien elinehtojen turvaaminen. Nykyään yhdistyksessä on noin 30 jäsentä.
Lähdin itse mukaan vuonna 2012, kun osallistuin talkoisiin Viikin tilalla. Olen aina viihtynyt luonnossa ja vesillä – kalastanut, toiminut maatalossa renkinä ja nähnyt läheltä sekä kauniin luonnon että tehomaatalouden ja -metsätalouden vaikutukset
Virho toimii puroissa, joissa ja noroissa ennallistaen uomia, soraistaen kutualueita ja poistaen vaellusesteitä. Yhdistys tuottaa taimenen ja lohen poikasia sekä istuttaa niitä viiden maakunnan alueella palauttaakseen kadonneita kantoja. Lisäksi Virho vaikuttaa maankäyttöön, jätevesien käsittelyyn ja vesistörakentamiseen lausunnoin ja kannanotoin. Työllisyys-, EU-Leader- ja Helmi-hankkeiden avulla on kunnostettu jo kymmeniä kilometrejä virtavesiä.
Yhdistys edistää kestävää kalastusta ja toimii aktiivisena asiantuntijana ja mielipidevaikuttajana. Toimet hyödyttävät lohikalojen lisäksi muuta vesieliöstöä, parantavat veden laatua ja lisäävät vesien sekä taloudellista että maisemallista arvoa.
Miten talkootoiminta on järjestetty?
Talkoot ovat Virhon toiminnan ydin. Niissä ylläpidetään purojen kuntoa ja jaetaan tietoa eteenpäin. Osa talkoolaisista osallistuu säännöllisesti, osa satunnaisesti, ja talkoot liittyvät usein tiettyyn vesistöön. Olen itse vetänyt Mellunkylänpuron ja Mustapuron talkoita, joihin osallistuu enimmäkseen itähelsinkiläisiä.
Talkoissa tehdään muun muassa eroosionsuojausta, lisätään kiviä ja puuainesta sekä soraistetaan pohjaa. Luonnonmukaisuus on keskeistä: joen uomasta ei saa tehdä liian siistiä, vaan “kivistä sekasotkua”, jotta vesi pääsee virtaamaan ja luontainen vaihtelu säilyy.
Millaista tietoa teillä on pääkaupunkiseudun kaupunkiluonnon virtaavista vesistä?
Viimeisten 30 vuoden aikana monen puron ja joen tila on parantunut. Esimerkiksi Vantaanjoessa jätevedenpuhdistuksen ja kalataloudellisten kunnostusten ansiosta tilanne on kohentunut merkittävästi. Silti kaupunkipuroja uhkaavat eroosio, veden lämpeneminen, rankkasateet ja huonosti suunnitellut puistoalueet. Mellunmäen Aarrepuiston koski on esimerkki paikasta, jossa ekologiset näkökulmat jäivät sivuun.
Ilmastonmuutos lisää haasteita: vedet lämpenevät, kevättulvat ovat vähentyneet ja talviaikaiset ylivirtaamat yleistyneet. Kuivuus heikentää latvavesiä ja asfaltoidut pinnat kasvattavat tulvariskiä. Myös hulevedet, öljyvuodot, hiekoitussepeli ja lumenkaato puroihin heikentävät ekosysteemejä.
Virhon kotisivut toimivat tärkeänä tietoarkistona, mutta tieto siirtyy myös talkoissa – käytännön tekemisen ja keskustelun kautta. Kunnostus ja tiedottaminen kulkevat käsi kädessä: asukkaiden on hyvä ymmärtää, miten esimerkiksi vedenotto puroista vaikuttaa ekosysteemiin.
Talkoiden järjestäjiä tarvitaan kipeästi lisää, sillä vetäjien määrä on vähentynyt. Mellunkylänpuron vuosittaisissa talkoissa tehdään eroosionsuojausta ja pohjan kunnostusta – työ, joka ylläpitää puron elinvoimaa.
Miten tietoa siirretään eteenpäin?
Virhon kotisivut toimivat tärkeänä tietoarkistona, mutta tieto siirtyy myös talkoissa – käytännön tekemisen ja keskustelun kautta. Kunnostus ja tiedottaminen kulkevat käsi kädessä: asukkaiden on hyvä ymmärtää, miten esimerkiksi vedenotto puroista vaikuttaa ekosysteemiin.
Talkoiden järjestäjiä tarvitaan kipeästi lisää, sillä vetäjien määrä on vähentynyt. Mellunkylänpuron vuosittaisissa talkoissa tehdään eroosionsuojausta ja pohjan kunnostusta – työ, joka ylläpitää puron elinvoimaa.
Miten virtavesien kunnossapito voi tukea luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista?
Virtavesien kunnostus tukee nopeasti palautuvaa eliöstöä, kuten hyönteisiä ja lohikaloja. Purojen elinvoima riippuu maaperästä – esimerkiksi savimaa on haastava – mutta oikein tehdyt toimet auttavat säilyttämään kalakantoja ja monimuotoisuutta. Jos mitään ei tehtäisi, taimenkanta säilyisi, mutta taantuisi vähitellen.
Kaupunkipuroihin päätyy ajoittain liuottimia, öljyä ja kiintoainesta. Esimerkiksi Haagan purossa autokorjaamon öljyvuoto aiheutti merkittävää haittaa. Myös maalämpökaivojen poraus, hiekoitussepeli ja lumenpumppaus puroihin lisäävät kiintoainekuormaa ja muuttavat veden virtausta. Läpäisemättömät pinnat ja salamatulvat kuljettavat maata ja epäpuhtauksia puroihin ja voivat lämmittää vettä haitallisesti.
Miten arkkitehdit ja suunnittelijat voivat hyödyntää Virhon osaamista?
Arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat voisivat hyödyntää Virhon osaamista paremmin. Avouomat ovat aina ekologisesti parempia kuin putkitetut virrat, ja heijastavia, lämmittäviä pintoja tulisi välttää vesien läheisyydessä. Yhdistys tekee yhteistyötä viranomaisten ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa korostaen luonnonmukaisia ratkaisuja. Suunnittelussa tulisi huomioida veden virtaus, pinnanmuodot ja kasvillisuus.
Millaisia vaikutuksia rakentamisen ja ihmistoiminnalla on virtavesiin?
Kaupunkipuroihin päätyy ajoittain liuottimia, öljyä ja kiintoainesta. Esimerkiksi Haagan purossa autokorjaamon öljyvuoto aiheutti merkittävää haittaa. Myös maalämpökaivojen poraus, hiekoitussepeli ja lumenpumppaus puroihin lisäävät kiintoainekuormaa ja muuttavat veden virtausta. Läpäisemättömät pinnat ja salamatulvat kuljettavat maata ja epäpuhtauksia puroihin ja voivat lämmittää vettä
haitallisesti.
Mellunkylänpuro on kulkenut nykyisellä paikallaan jo vuosikymmeniä, vaikka se on aikanaan siirretty pois luonnollisesta uomastaan. Kunnostuksessa on opittu, että virtavesien hoidossa voi syntyä myös “kunnostusövereitä”, jos luonnon dynamiikkaa ei kunnioiteta.
Olin mukana Mellunmäen kaavan valmistelussa, jossa Virho toi esiin ekologiset näkökulmat. Näen kaavan mahdollisuutena – tärkeintä on, että puro säilyy elävänä osana maisemaa. Mellunkylänpuro halutaan siirtää viihtyvyyssyistä. Se voi toimia, jos se tehdään ekologiset arvot huomioiden ja virtaukselle annetaan tilaa. Avouoma on aina parempi kuin putki – sekä luonnon että ihmisten kannalta.